Kohti Saariselän erämaaosaa
Ihan ensimmäiseksi vaelluskohteekseni Lapissa valitsin Saariselän erämaa-alueen (UK-puisto).
Kyseinen aluehan on laaja ja piti päättää lähtöpiste missä rinkan heittää selkään. Sunnuntai iltana auringon jo laskiessa ajelin Aittajärjelle johtavaa hiekkatietä. Tietä piisasi 30 km ja oli hyvässä kunnossa, loppupäästä tosin kuoppainen. Välillä täytyi pysähtyä avaamaan poroportteja, joista toinen oli muuten niin huonosti merkitty, että meinasin ajaa sitä päin, ennenkuin hämärässä sen huomasin.
Maanantaiaamuna heräilin Suomujoen tuntumassa hienoon auringon nousuun.
Kaunista ilmaa riittikin sitten iltapäivällä asti, jonka jälkeen vesisade ja navakka tuuli koittelivat vaeltajia.
Myös tämä uusi telttani pääsi myöhemmin vedenpitävyystestiin. Palaan näihin "testeihin" myöhemmin.
Suomujoen ylitys
Jos aikoo Aittajärven kautta UK-puistoon niin on ensin ylitettävä kohtalaisen leveä Suomujoki jalkapelissä.
Karttaan onkin merkitty kahlaamo siihen kohtaa jokea , jossa sen ylitys käy vaivattomammin.
Ihan näin aloittelevana kahlaajana kyllä arvelutti kovasti tuo operaatio. Käyttääkkö vaijeriviritelmää vaiko turvautua sauvoihin. Tosin vaijerin kaikki lenkit oli toisella puolella jokea, joten siitä ei liene apua.
Onneksi paikalle tuli jo ennenkin ylityksiä tehnyt vaeltaja. Hänellä näytti olevan vain kevyt reppu ja kertoi aikovansa Muorravaarakan varaustuvalle vielä samana päivänä. Aikamoinen matka , jotain 25km.
Mutta jos keskinopeutena on vaikka 3 km /h, niin eihän se ole kuin 8 tunnin urakka kertoi kulkija. Yöpyminen varaustuvissa mahdollistaa kevyen repun ja pitkät päivämatkat.
Itselläni oli tarkoitus Sarviojan autiotuvalle, siis noin puoleen väliin tuosta matkasta.
Kovasti tämä vanha tekijäkin mietti kuinka tuosta yli menisi. Keppejä tai sauvoja rannalla ei ollut ja vaijerin lenkit "väärällä" puolen jokea. Minulla oli kaksi itse tehtyä sauvaa. Lupasin toisen hänelle. Tarjoituihan minulle nyt mahdollisuus seurata joen ylitys.
Helpolta näyttää. Melkein kuin veden päällä kävelisi. Päästyään toiselle puolen äijä huuteli, että kartta jäi.
Katsoin joen törmää, ja niinpäs nököjään kartta oli jäänyt maahan siinä hötäkässä.
Niinpä minäkin jokea ylittämään ja kartaa viemään.
Oikaisu Kaarnepää tunturin kautta
Minulla ensimmäisn vaelluspäivän tavoite oli mennä Sarviojan autiotuvan tuntumaan ja leiriytyä sinne yöksi.
Reittisuunnitelmaa kotona hahmotellessa olin löytänyt netistä
Retkiremmin vaelluskertomuksen Saariselälle.
Siitä sainkin idean , että "
oikaisen " yöpaikkaan tunturin yli ja saan vielä ihailla Kaarnepäältä yksiä Lapin hienoimmista maisemista.
Jo muutaman sata metriä noustua kohti Kuotmuttipäätä pääsi ihailemaan maisemia.
Vielä tuon "pienen" nyppylän (Kaarnepää utuisena n.2,5 km päässä.) ylitys niin olen perillä.
Mutta kuinkas ollakkaan alkoi sataa ja tuulta ja aloitteleva vaeltaja sai tuntea miltä ne tuntuu tunturissa kun vielä lisäpainona minulla oli tuo parikymmenkiloinen rinkka.
Jalkoja alkoi painaa ja joka askeleen ottaminen koski. Kartan luku ja suunnan ottaminen oli vaivalloista.
Eikä reittivalinta osunut kovinkaan hyvin. Olisi kannattunut kiertää Kaarnepään huippu itäreunaa käyriä pitkin.
Hienot maisematkin kutistuivat utuisiksi tässä tunturin pesuohjelmassa.
Päiväretki, se toisenlainen Paratiisikuru
Aloittelevan vaeltajan tunturitesti takana ja pääsin leiriytymään sarvijoen varteen.
Jos tunturissa olikin jäsenet niin hapoilla, että jalkoihin sattui, niin aamulla teltassa jokainen liike koski.
Ja niskat ja lapojen väli aivan jumissa.
Säätila tuollaista odottelevaa tihkusadetta, joten tunturit saa senkin puolesta olla. Teen siis tänään rinkattoman päiväreissun suuntana Paratiisikuru.
Sarvijoen ylitys kävi helposti joen yli asetettuja kiviä pitkin.
Kaarnepään 530 metriin kohoava laki näyttää tästä vinkkelistä tosi mahtavalta.
Polku johdattelee minut Paratiisikurulta tulevalle
purolle .
 |
| ihan juokseviakin poroja |
Sataa tihuttaa.
Tämän pidemmälle en mene.Hieno paikka joka tapauksessa.
Jälkikirjoitus: ...#### painokelvotonta tekstiä....Eihän tämä Paratiisikuru ollutkaan. Sen asian huomasin kotona, kun sijoittelin käsigepsin koordinaatteja kartalle. En ollut vaivautunut syventymään kartanlukuun vaan olin pitänyt puron seuraamista riittävänä. Ja puro johdattikin minut "nimettömään" kuruun. No täällä ei ehkä niin moni ole käynytkään!
Vaude Power Lizard UL sadetestissä-
Vaude Power Lizard UL rainproof test
Niinkuin on jo useampaan kertaan tullut mainittua minulla on uusi teltta, painoltaan kevyt 1kg, ja helppo pystyttää. Mutta onko siitä mihinkään?
Tällä reisulla se on päässyt tositoimiin ja sadetestiin.
Tämä testi ei täytä mitään kriteereitä, paitsi että se ei ole maksettu. Siis testi ei ole maksettu , teltan olen kyllä itse maksanut. Mutta toisaalta tämä kriteeri riittää kyllä minulle ja minähän sitä telttaa käytän.
paikka: Sarvijoen hiekkapenkalla Saariselän erämaaosassa
testiaika: 2 yötä ja välissä päivä
olosuhteet: vettä ja tuulta vaihtelevia määriä
Tulos : Teltta läpäisi testin. Pitää ulkoa satavan veden ulkona ja sisällä on kuivat oltavat.
Ja sama ulkomaan kielellä.
result :The tent passed the test. It is waterproof.
Miksi tämä kirjoitus? You tubistahan löytyy video, jossa epäillään teltan vedenpitävyyttä
Tämä testi johti erilaiseen tulokseen.
Pohdinta:
1. teltan vedenpitävyyttä on parannettu noiden läpivientien kohdalta tai
2. you tubin video on huijausta ja kilpailevan firman välistäveto tai
3. sade on yksinkertaisesti huonommin läpäisevää ( pintajännitys suurempi ) Lapissa kuin etelän maissa
4. :)
Paluumatkalle
Alunperin olin ajatellut jatkaa matkaa Paratiisikurun ,Ukselmapään ja.Pirunportin kautta Sokostin juurelle.
Yöpyä siellä ja nousta sitten tuolle alueen korkeimmalle huipulle. Mutta nyt tätä utuista ja sateista säätä oli ollut kaksi päivää eikä ilma tainnut olla kirkastumaan päin. Tunturiin ei kannata nousta maisemia ihailemaan koska siellä olisi vain sadetta ja tuulta. Siispä päätin lähteä takaisin Aittajärvelle ja miettiä missä mahtaisin retkeillä
loput kaksi päivää.
En kyllä olisi osannut odottaa , että minulle lyödään kartta kouraan ja sanotaan , että jos haluaa erämaahan , niin tuolla kannattaa käydä. Näin kuitenkin tapahtui Aittajärven parkkipaikalla.
Sitä ennen vielä kuitenkin muutama kuva paluumatkasta Maantiekurun polun varrelta.
