Tervetuloa katsomaan kuvia ja lukemaan retkistäni luontoon.
Sivun amatöörimäisestä toteutuksesta huolimatta toivon siitä olevan apua luonnossa liikkuville ja retkikohteita etsiville
Kommentit, palaute ja kysymykset ovat tervetulleita.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tunturissa maan ja taivaan välissä

Lapinreissuni lähenee loppuaan, mutta olisi synti jättää käymättä nuo tunturit , jotka sijaitsevat aivan autotien varressa: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen


Kiilopää odottaa huiputtajaansa

Nattasten terävät muodot taivaanrannassa

Kiilopään huipulta avautuu näköalat sekä Urho Kekkosen kansallispuistoon että Sompion luonnonpuistoon.

Seuraavaksi ajan auton Pyhä-Nattasen juurelle.
Tunturit ovat aivan erityisiä paikkoja. Siellä olet maan ja taivaan välissä.
Ei ihme, että tunturit olivat  usein Lapissa asuvien  pyhiä paikkoja eli seitoja.
Ja kyllä ne puhuttelevat nykyajan ihmistäkin.

Nattaset kuvattuna Pyhä-Nattaselta

Maaemon rinnat

palovartijan maja Pyhä-Nattasella toimii nykyään retkeilijöiden päivätupana

kallion rapautumisen merkkejä lämpimimmiltä ajoilta



Hieno paikka päättää Lapinreissu!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Hammastunturin erämaa-alue

Kertomus elämäni ensimmäisestä Lapinreissusta jatkuu. 


Palattuani juuri UK-puistosta istuin autoni etupenkillä miettimässä , että minne seuraavaksi, niin siihen ajoi viereen auto.

Keski ikäinen mies sanoi odottavansa vaeltajia puistosta.ja kerroin hänelle, että olisi tässä vielä pari päivää aikaa käydä jossain näkemisen arvoisessa paikassa.

Mies nappasi karttatulosteen autosta ja sanoi, etä käyppä tuolla. Siellä on erämaata ja hyvät näköalat. 
Ajat vain Ivalon ohi ja heti Ivalojoen ylitettyä käännyt vasempaan .
Ja sitten hiekkatietä parikymmentä kilometriä.
Paalupään tunturi on sitten ihan päivämatkan päässä ja on hyvät näköalat joka suuntaan.
                              

Karttatulosteet, joita hän oli ottanut kalareissuaan varten, eivät oikein olleet riitäviä tuohon retkeen. 
Arvelin siitä tulevan aikamoisen seikkailun,  jos nyt koskaan edes Paalupäälle löytäisin. 
Mutta miehen vakuuttelut paikan ainutlaatuisuudesta saivat minut innostumaan.  
Kiitin ystävällisestä opastuksesta ja eikun matkaan.


Poroja  

Ajelin heikkatietä  ja saavuin jonnekin iltahämärissä. Pystytin teltan tien viereen jonkinlaiselle levikkeelle.
Tarkkaan ottaen en tiennyt missä olen, koska karttatulosteessa oli vain pätkiä tiestä.
Porojen sorkkien jälkiä ja papanoita näkyi hiekassa.    
Olinkohon leiriytynyt niiden suosikkipaikalle, hirvasporot  rykivät  jossain teltan lähistöllä yölläkin.
Hyvä etteivät teltan naruihin kompuroineet. 
Ja luultavasti sopuli tai jokin muu jyrsijä yritti yöllä muonavarastolleni. Ulkoteltan pinkotettu lieve antoi juuri sellaisen äänen  kuin siihen olisi joku törmäillyt.

Lähdin aamulla matkaan kohti Paalupäätä tai rehellisesti sanottuna enhän tiennyt minne joutuisin, koska en välttämättä "ollut kartalla".  
Parin kilometriä talsittua jokin tunturi putkahti näkökentään. No se on ainakin hyvä merkki, ei tule ihan hukkareissu! 





Mahtavia puita, helppokulkuista maastoa ja huikeita maisemia  





Paalupää



                                                                        
Löytö (antikultaa)


Pakuumatkalla löysin jotain mitä en olisi halunnut löytäväni. Kun olin laskeutunut Paalupäältä , niin pienen puron varresta pilkotti jotain. Näytti leiriltä!?  Hylätyltä sellaiselta.
Lumi oli painanut teltan kasaan. Kevytpeitteet olivat osittain jo riekaleina. Varmaan jo muutaman vuoden maatuneita. Nostelin teltan jäänteitä ja pressuja varovasti, kuin odottaen epämiellyttävää yllätystä.       Muovisia kylmälaukkuja, keitin, isopyöräinen kärri, lapio, lettupannu! Ei se olekaan muurinpohjapannu vaan vaskooli!
Tämä on siis hylätty kullanlaivajan leiri! Äkkiä jätetty. Kiire on kaivajalle tullut, mutta minne?

 

 Laitoin kuvan pieneen kokoon.Saat sen suuremmaksi napsauttamalla sitä. Ei ollut yhtään mukava löytö.

Luvatonta kullankaivausta! 
Kävin kyselemässä Metsähallituksen Saariselän toimipisteestä ja virkailija tarkisti ettei alueella ole ollut yhtään luvallista kullankaivausta viime aikoina! 

Laitan lopuksi karttalinkin tästä "paskaleiristä" ja WGS84 koorninaatit on 68.57685 ja 27.10911 , jos joku haluaa käydä katsomassa vieläkö rojut on paikoillaan.



Vaikka ennätinkin käydä vain Hammastunturin erämaa-alueen laitamilla jätti se kuitenkin sellaisen vaikutuksen, että toivoisin pääseväni sinne vielä uudestaan! 






perjantai 23. syyskuuta 2011

UK-puisto 12.9.-14.9.2011

                                               Kohti Saariselän erämaaosaa

 Ihan ensimmäiseksi vaelluskohteekseni Lapissa valitsin Saariselän erämaa-alueen (UK-puisto).
Kyseinen aluehan on laaja ja piti päättää lähtöpiste missä rinkan heittää selkään.  Sunnuntai iltana auringon jo laskiessa ajelin Aittajärjelle johtavaa hiekkatietä. Tietä piisasi 30 km ja oli hyvässä kunnossa, loppupäästä tosin kuoppainen. Välillä täytyi pysähtyä avaamaan poroportteja, joista toinen oli muuten niin huonosti merkitty, että meinasin ajaa sitä päin, ennenkuin hämärässä sen huomasin.



Maanantaiaamuna heräilin Suomujoen tuntumassa hienoon auringon nousuun.
Kaunista ilmaa riittikin sitten iltapäivällä asti, jonka jälkeen vesisade ja navakka tuuli koittelivat vaeltajia.
Myös tämä uusi telttani pääsi myöhemmin vedenpitävyystestiin. Palaan näihin "testeihin" myöhemmin.




 Suomujoen ylitys

Jos aikoo Aittajärven kautta UK-puistoon niin on ensin ylitettävä kohtalaisen leveä Suomujoki jalkapelissä. 
Karttaan onkin merkitty kahlaamo siihen kohtaa jokea , jossa sen ylitys käy vaivattomammin. 
Ihan näin aloittelevana kahlaajana kyllä arvelutti  kovasti tuo operaatio. Käyttääkkö vaijeriviritelmää vaiko turvautua sauvoihin.  Tosin vaijerin kaikki lenkit oli toisella puolella jokea, joten siitä ei liene apua.


Onneksi paikalle tuli jo ennenkin ylityksiä tehnyt vaeltaja. Hänellä näytti olevan vain kevyt reppu ja kertoi aikovansa Muorravaarakan varaustuvalle vielä samana päivänä. Aikamoinen matka , jotain 25km.
 Mutta jos keskinopeutena on vaikka 3 km /h, niin eihän se ole kuin 8 tunnin urakka kertoi kulkija.  Yöpyminen varaustuvissa mahdollistaa kevyen repun ja pitkät päivämatkat.   
Itselläni oli tarkoitus Sarviojan autiotuvalle, siis noin puoleen väliin tuosta matkasta.
Kovasti tämä vanha tekijäkin mietti kuinka tuosta yli menisi. Keppejä tai sauvoja rannalla ei ollut ja vaijerin lenkit "väärällä" puolen jokea. Minulla oli kaksi itse tehtyä sauvaa. Lupasin toisen hänelle. Tarjoituihan minulle nyt mahdollisuus seurata joen ylitys.


Helpolta näyttää. Melkein kuin veden päällä kävelisi. Päästyään toiselle puolen äijä huuteli, että kartta jäi.  
Katsoin joen törmää, ja niinpäs nököjään kartta oli jäänyt maahan siinä hötäkässä. 
Niinpä minäkin jokea ylittämään ja kartaa viemään. 




Oikaisu Kaarnepää tunturin kautta 

Minulla ensimmäisn vaelluspäivän tavoite oli mennä Sarviojan autiotuvan tuntumaan ja leiriytyä sinne yöksi.  
Reittisuunnitelmaa kotona hahmotellessa olin löytänyt netistä Retkiremmin vaelluskertomuksen Saariselälle.  
Siitä sainkin idean , että " oikaisen " yöpaikkaan tunturin yli ja saan vielä ihailla Kaarnepäältä yksiä Lapin hienoimmista maisemista.

Jo muutaman sata metriä noustua kohti Kuotmuttipäätä pääsi ihailemaan maisemia.




 




Vielä tuon "pienen" nyppylän (Kaarnepää utuisena n.2,5 km päässä.) ylitys niin olen perillä. 



Mutta kuinkas ollakkaan alkoi sataa ja tuulta ja aloitteleva vaeltaja sai tuntea miltä ne tuntuu tunturissa kun vielä lisäpainona minulla oli tuo parikymmenkiloinen rinkka. 

Jalkoja alkoi painaa ja joka askeleen ottaminen koski. Kartan luku ja suunnan ottaminen oli vaivalloista.
Eikä reittivalinta osunut kovinkaan hyvin. Olisi kannattunut kiertää Kaarnepään huippu itäreunaa käyriä pitkin.
Hienot maisematkin kutistuivat utuisiksi tässä tunturin pesuohjelmassa. 
  




 Päiväretki, se toisenlainen Paratiisikuru

Aloittelevan vaeltajan tunturitesti takana  ja pääsin leiriytymään sarvijoen varteen.  
Jos tunturissa olikin jäsenet niin hapoilla, että jalkoihin sattui, niin aamulla teltassa jokainen liike koski.
Ja niskat ja lapojen väli aivan jumissa.
  
Säätila tuollaista odottelevaa tihkusadetta,  joten tunturit saa senkin puolesta olla. Teen siis tänään rinkattoman päiväreissun suuntana Paratiisikuru.
Sarvijoen ylitys kävi helposti joen yli asetettuja kiviä pitkin.
Kaarnepään 530 metriin kohoava laki näyttää tästä vinkkelistä tosi mahtavalta.



Polku johdattelee minut Paratiisikurulta tulevalle purolle .





ihan juokseviakin poroja

   





Sataa tihuttaa. Tämän pidemmälle en mene.Hieno paikka joka tapauksessa.

Jälkikirjoitus: ...#### painokelvotonta tekstiä....Eihän tämä Paratiisikuru ollutkaan. Sen asian huomasin kotona, kun sijoittelin käsigepsin koordinaatteja kartalle. En ollut vaivautunut syventymään kartanlukuun vaan olin pitänyt puron seuraamista riittävänä. Ja puro johdattikin minut "nimettömään" kuruun. No täällä ei ehkä niin moni ole käynytkään!



Vaude Power Lizard UL sadetestissä-
 Vaude Power Lizard UL rainproof test

Niinkuin on jo useampaan kertaan tullut mainittua minulla on uusi teltta, painoltaan kevyt 1kg, ja helppo pystyttää. Mutta onko siitä mihinkään?
Tällä reisulla se on päässyt tositoimiin ja sadetestiin.

Tämä testi ei täytä mitään kriteereitä, paitsi että se ei ole maksettu. Siis testi ei ole maksettu , teltan olen kyllä itse maksanut. Mutta toisaalta tämä kriteeri riittää kyllä minulle ja minähän sitä telttaa käytän.
paikka: Sarvijoen hiekkapenkalla Saariselän erämaaosassa           
testiaika: 2 yötä ja välissä päivä
olosuhteet: vettä ja tuulta vaihtelevia määriä



Tulos : Teltta läpäisi testin. Pitää ulkoa satavan veden ulkona ja  sisällä on kuivat oltavat.
Ja sama ulkomaan kielellä.
result :The tent passed the test.  It is waterproof.

Miksi tämä kirjoitus?  You tubistahan  löytyy video, jossa epäillään teltan vedenpitävyyttä 
Tämä testi johti erilaiseen tulokseen. 
Pohdinta:
1. teltan vedenpitävyyttä on parannettu noiden läpivientien kohdalta tai
2. you tubin video on huijausta ja kilpailevan firman välistäveto tai 
3. sade on yksinkertaisesti huonommin läpäisevää  ( pintajännitys suurempi ) Lapissa kuin etelän maissa 
4. :)




Paluumatkalle


Alunperin olin ajatellut jatkaa matkaa Paratiisikurun ,Ukselmapään ja.Pirunportin kautta Sokostin juurelle.
Yöpyä siellä ja nousta sitten tuolle alueen korkeimmalle huipulle. Mutta nyt tätä utuista ja sateista säätä oli ollut kaksi päivää eikä ilma tainnut olla kirkastumaan päin. Tunturiin ei kannata nousta maisemia ihailemaan koska siellä olisi vain sadetta ja tuulta. Siispä päätin lähteä takaisin Aittajärvelle ja miettiä missä mahtaisin retkeillä 
loput kaksi päivää.  
En kyllä olisi osannut odottaa , että minulle lyödään kartta kouraan ja sanotaan , että jos haluaa erämaahan , niin tuolla kannattaa käydä. Näin kuitenkin tapahtui Aittajärven parkkipaikalla. 


Sitä ennen vielä kuitenkin muutama kuva paluumatkasta Maantiekurun polun varrelta.











Erämaan tienviitta: kanto merkkinä polkujen risteyksessä.


Retkikuvia kartalla http://www.panoramio.com/map/?user=3448442#lt=68.324741&ln=28.008270&z=7&k=2&a=1&tab=5&pl=all

maanantai 19. syyskuuta 2011

Kuinka se rinkka toimikaan?

Lukijan pyyntöön, että miten Aether toimi noin 18 kg painoilla ja noin 13 km päivämatkoilla yritän tässä vastata.

Kun nyt olin ensimmäistä kertaa Lapissa, niin katseltavaa ja ihmettelemistä oli sen verran, ettei rinkan säädöt tulleet heti mieleen. Ne kyllä tuli sitten kun lapojen väli ja niska jysähti lukkoon.

Eli ensimmäisen päivän kannoin rinkkaa niin, että se painoi liikaa hartijoita. Luulin, että se kuuluu noilla painomäärillä asiaan ja seurauksena niska alkoi puutua ja seuraavana aamuna hartioiden välissä kipua.
Särkylääkettä ja yksi rinkaton välipäivä paransi olotilan.

Kolmantena päivänä sama paino rinkassa ja kiristin lantiovyön huomattavasti tiukemmalle. Nyt rinkka pysyi ylhäällä eikä painanut olkapäitä. Loppumatkasta muistin velä, että Aetherissähän pystyi säätämään rinkan "selän " pituutta eli nostamaan olkaviilekkeiden kiinitystä ylöspäin. Niinpä nostinkin niitä noin 1.5 cm. Nyt olkaremmit eivät käytannössä juuri koskettaneet ollenkaan olkapäihin. Tiedä sitten onko tämä säätö pitemmän päälle hyvä, nähtäväksi jää? Joka tapauksessa voimia oli vielä tuon liki 14 kilometrin jälkeen niin , että Suomujoen ylitys sujui leikiten.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Elämäni ensimmäinen lapinvaellus, jääkö myös viimeiseksi?

Sunnuntaiaamuna lähtö kohti UK-puistoa, Itäkairaa, sitä oikeaa Lappia.
Tämä on tosiaankin ensimmäinen vaellusreissuni Lapissa.

Varusteita on hankittu: kartat, kompassi, sadevaatteet, itse tehdyt vaellussauvat, vatteille vedenpitävät pussit jne.
Rinkka ( Ospray Aether 70 )  paino ilman ruokaa, juomaa ja polttoainetta 11kg.
Siihen nuo matkan kuluessa kevenevät jutut, niin lähtöpaino on noin 18-19kg.


Puuttuuko jotain? Viikko erämaassa, ei merkittyjä polkuja. Osaanko suunnistaa?
Palaanko koskaan, jäänkö sille tielleni?

tiistai 9. elokuuta 2011

Patvinkierto

Poikkesin kesälomalla Patvinsuon kansallispuistossa, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa.
Mäntypolulla (3,5km) katselin vanhaa metsää, siitä kirjoitin jo juttua.

Toisena lenkkinä piti valita kiertääko kauniin , hiekkarantaisen Suomujärven (15km) vai kuuluisan Patvinsuon noin 25km. Oikeastaan olin jo päättänyt ennakkoon, että haluan nähdä suon ja sen mitä nämä on!
Siis nuo polut, tai mitä lie keskellä suota?

Tässä linkki , jossa sama ihme ilmakuvana!

Ja tältä ne näytti luonnossa.



Niitä kutsutaan jänteksi tai kermeiksi. Ne ovat mätäsjonoja, joita pitkin voi ylittää suon. 
Tietysti sillä edellytyksellä ettei jänne satu päättymään vesilammikkoon!

Matka jatkui hyvin pitkostettua suota pitkin kohti lintutornia ja Koitereen järveä,

jonne savuinkin ukkkospilven saattelemana. Olipa mukava päästä heti uimaan hiekkapohjaisessa rannassa vaahtopäiden seassa.


Majaniemen leiripaikka oli myrskyn kaatamien puiden peittämä.  Sinne kuiten päätin leiriytyä, koska seuraavalle leirille olisi liian pitkä matka, eikä nuo kaatuneet puut haitanneet muuten kuin yleisen siisteyden kannalta. Muutenhan leirialue oli upealla paikalla.



Aamulla aivan nuotipaikan penkan takaa kuului veden loiskintaa. melkoinen pesue tällä vesilinnulla! Isokoskeloksi sen kirjan perusteella arvelin.



Matka jatkui kohti Pirskanlampea. Täällä näytti olevan oikein hyviä telttapaikkoja mutta veden ottopaikkana toimiva suolampi vähän arveluttava. Onneksi olin ottanut vettä aamulla Koitereesta.
Polkua eteenpäin likkumista on aika ajoin rajoitettu .Onneksi ei nyt.



Patvinkierto on tasaista kulkea, tosin polku on paikoin aika kapea. Ei ole ilmeisesti tänne asti paljon kulkijoita.





Polku kiertää takaisin suolle.




Pitkospuiden vierestä kuulen jotain... siritystä.




Kuiva kesä ja vaikka veden pinta Nälmänpurossa on alhaalla on se kuitenkin janoiselle matkaajalle erinomaista (varmuudeksi ensin keitin).




"Patvinsuon Stonehenge"



Hieno paikka antaa mielikuvitukselle siivet!

Retkikuvia kartalla: Panoramio

Suomunkierto patikoitu 2017