Kertomus elämäni ensimmäisestä Lapinreissusta jatkuu.
Palattuani juuri UK-puistosta istuin autoni etupenkillä miettimässä , että minne seuraavaksi, niin siihen ajoi viereen auto.
Keski ikäinen mies sanoi odottavansa vaeltajia puistosta.ja kerroin hänelle, että olisi tässä vielä pari päivää aikaa käydä jossain näkemisen arvoisessa paikassa.
Mies nappasi karttatulosteen autosta ja sanoi, etä käyppä tuolla. Siellä on erämaata ja hyvät näköalat.
Ajat vain Ivalon ohi ja heti Ivalojoen ylitettyä käännyt vasempaan .
Ja sitten hiekkatietä parikymmentä kilometriä.
Paalupään tunturi on sitten ihan päivämatkan päässä ja on hyvät näköalat joka suuntaan.
Karttatulosteet, joita hän oli ottanut kalareissuaan varten, eivät oikein olleet riitäviä tuohon retkeen.
Arvelin siitä tulevan aikamoisen seikkailun, jos nyt koskaan edes Paalupäälle löytäisin.
Mutta miehen vakuuttelut paikan ainutlaatuisuudesta saivat minut innostumaan.
Kiitin ystävällisestä opastuksesta ja eikun matkaan.
Poroja
Ajelin heikkatietä ja saavuin jonnekin iltahämärissä. Pystytin teltan tien viereen jonkinlaiselle levikkeelle.
Tarkkaan ottaen en tiennyt missä olen, koska karttatulosteessa oli vain pätkiä tiestä.
Porojen sorkkien jälkiä ja papanoita näkyi hiekassa.
Olinkohon leiriytynyt niiden suosikkipaikalle, hirvasporot rykivät jossain teltan lähistöllä yölläkin.
Hyvä etteivät teltan naruihin kompuroineet.
Ja luultavasti sopuli tai jokin muu jyrsijä yritti yöllä muonavarastolleni. Ulkoteltan pinkotettu lieve antoi juuri sellaisen äänen kuin siihen olisi joku törmäillyt.
Lähdin aamulla matkaan kohti Paalupäätä tai rehellisesti sanottuna enhän tiennyt minne joutuisin, koska en välttämättä "ollut kartalla".
Parin kilometriä talsittua jokin tunturi putkahti näkökentään. No se on ainakin hyvä merkki, ei tule ihan hukkareissu!
Mahtavia puita, helppokulkuista maastoa ja huikeita maisemia
 |
| Paalupää |
Löytö (antikultaa)
Pakuumatkalla löysin jotain mitä en olisi halunnut löytäväni. Kun olin laskeutunut Paalupäältä , niin pienen puron varresta pilkotti jotain. Näytti leiriltä!? Hylätyltä sellaiselta.
Lumi oli painanut teltan kasaan. Kevytpeitteet olivat osittain jo riekaleina. Varmaan jo muutaman vuoden maatuneita. Nostelin teltan jäänteitä ja pressuja varovasti, kuin odottaen epämiellyttävää yllätystä. Muovisia kylmälaukkuja, keitin, isopyöräinen kärri, lapio, lettupannu! Ei se olekaan muurinpohjapannu vaan vaskooli!
Tämä on siis hylätty kullanlaivajan leiri! Äkkiä jätetty. Kiire on kaivajalle tullut, mutta minne?
Laitoin kuvan pieneen kokoon.Saat sen suuremmaksi napsauttamalla sitä. Ei ollut yhtään mukava löytö.
Luvatonta kullankaivausta!
Kävin kyselemässä Metsähallituksen Saariselän toimipisteestä ja virkailija tarkisti ettei alueella ole ollut yhtään luvallista kullankaivausta viime aikoina!
Laitan lopuksi
karttalinkin tästä "paskaleiristä" ja WGS84 koorninaatit on 68.57685 ja 27.10911 , jos joku haluaa käydä katsomassa vieläkö rojut on paikoillaan.
Vaikka ennätinkin käydä vain Hammastunturin erämaa-alueen laitamilla jätti se kuitenkin sellaisen vaikutuksen, että toivoisin pääseväni sinne vielä uudestaan!
