Tervetuloa katsomaan kuvia ja lukemaan retkistäni luontoon.
Sivun amatöörimäisestä toteutuksesta huolimatta toivon siitä olevan apua luonnossa liikkuville ja retkikohteita etsiville
Kommentit, palaute ja kysymykset ovat tervetulleita.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kolin kansallispuisto, muutakin kuin kansallismaisema.


Tein vaellusreissun Kolin kansallispuistossa. Niin, luit aivan oikein:vaellusreissu, 5 päivää ja 60 kilometriä. Osin tämä 2011 jatkettu Herajärven kierros kulkee myös yksityisillä mailla, joten metsien hakkuualoja ei voi kokonaan välttää. Reitin suunnittelija ei ole vaaroja kierrellyt vaan ne ylitetään ja retkeilijä palkitaan näin huikeilla näköaloilla. Siksi myös tuo suhteellisen verkkaiselta tuntuva etenemisvauhti , keskimäärin 12 kilometriä/pv, osoittautui tälläiselle "viikonloppuvaeltajalle" ihan riittävän haastelliseksi. Joka päivälle riitti kiivettäväksi 1-3 vaaraa ja nousua jokaiselle 100-150 metriä. Reitistä on tehty oikein korkeusprofiili, jotta korkeuserojen haasteita voisi etukäteen tutkailla. Myös kantamuksen määrää on tietysti järkevää supistaa minimiin.

Itse katsoin parhaaksi ottaa kannettavaksi myös teltan, näin sain nukkua hyttysiltä rauhassa.
Niille, jotka haluavat keventää kantamusta teltan painolla on reitin varrella myös muutama laavu/kota ja maksullista majoitusta myös löytyy. Tutkittuja vedenottopaikkoja (= kaivoja /lähteitä) on reitin varrella vain muutama. Mutta kirvasvetisiä puroja on runsaasti. Niiden vesi on tosin syytä keittää pari minuuttia taudinaiheuttajien eliminoimiseksi. Itse en niin malttanut enää  loppumatkasta tehdä ja sain sitten mojovan vatsataudin, joka onneksi puhkesi vasta kotona. Tapahtuneeseen sattoi olla vaikutusta sillä , että oli erittäin vetinen alkukesä ja purot haalivat vettä varmasti laajalta alueelta ja tietysti kaikilla " mausteilla". Muuten puroissa oleva vesi on varmaankin oikein hyvänlaatuista koska alueella ei ole juurikaan maataloutta eikä teollisuutta.



11.6. tuntumaa vaaroihin


Vaellukseni ei siis ollut mikään Vaarojen Maraton (Marathon of dangers) ,
vaan pikemminkin Vaarojen Verkkainen Vaellus  Reitin kiertosuunnan ja aloitus/lopetus pisteen voi jokainen itse valita. Luontokeskus Ukosta ostin 5 eurolla reittikartan ja kotiin viemiseksi myös kalliimman geologisen kartan . Lähdin Ukko-Kolin parkkipaikalta myötäpäivään reittiä tarpomaan. Ennen Mäkrälle kapuamista pidin kahvipaussin Purolanaholla. Kolin kansallispuistossa on näitä niitettyjä ahoja, niissä kannattaa poiketa. 






Hyvin levättynä alkaa ensimmäinen nousu vaaralle: Mäkrä, 100m nousua ylöspäin matkaa noin puoli kilometriä. Siinähän sitä kansallismaisemaa on vertailupohjaksi tuleville maisemille.                          


Näitten upeiden maisemien jälkeen muita retkeilijöitä ei näkynyt, kunnes Havukkakorven tulipaikalla kolme patikoijaa olivat urakoimassa Herajärven pohjoispään kierrosta (35km) kahdessa päivässä. Yksi heistä oli vielä saanut polveensa ison haavan kaaduttuaan ja iskettyään sen kiveen. Tämän kohtaamisen jälkeen ei muita vaeltajia näkynyt kolmeen päivään.
Jauhovaaralta katselin järveä, joka olisi lähipäivinä tarkoitus kiertää.



Ensimmäiselle yöpymispaikalle Ylä-Murhiin saavuin vasta illalla.Pirunkirkon luolalle ei ollut pitkä matka, joten ajattelin vielä käydä siellä ennen maate panoa. Vierailu pirunkirkolla jäi lyhyeksi, kun yö alkoi jo lähestyä ja minulla oli jo kiirus teltan pystytykseen vai liekkö syynä ollut se että takanani soratiellä olin kuulevinani kavioiden kopsetta.
Ensimmäiselle päivälle kilometrejä kertyi 14. Tähän sisältyy pistokäynti Tarhapurolla ja Pirunkirkolla.




12.6. vettä tulee ylhäältä kuin myös alhaalta


Ylä-Murhin vuorakämpän pihapiirissä voi telttailla. Aamuyöstä alkoi satamaan ja heräsin siihen, että joku kokeili vuokratuvan ovea avatakseen sen. Kello oli jotain aamu neljän maissa. Tuskin siis mikään tuvan huoltoporukka asialla. Ehkä joku vaeltaja etsi sateensuojaa. Torkuin vielä tunnin verran ja tilasin kännykkään säätiedotteen. Tälle päivälle tiedossa heikkoa vesisadetta ja loppuviikko poutaa. No, ei paha!
Aamupalan keittelyn jälkeen sadekin näyttää pitävän paussia, joten leiri selkään ja matkaan.

Vesivaara on noin 150 metriä Pielistä ja Herajärveä ylempänä ja jälkimmäiselle avautuukin hyvät näköalat.

Herajärven Yläselkä oikealla ja Alaselkä vasemmalla.Keskellä "kannaksella" on ylitykseen tarvittavat vetolautat.

Pudottaudun tuon 150 metriä alaspäin Vesivaaralta Putrakon lähteelle. Siitäkö lie Vesivaara saanut nimensä , kun vettä riittää lähteessä kuivinakin kesinä.

Vesipullot täyteen , niin ei tarvitse Pielisestä juoda! 


Vesi taitaa olla tänä vuona Herajoessa  poikkeuksellisen ylhäällä, kun pitkospuutkin jää veden alle.
Kuinkahan joen ylitys sujuu. Pääseköhän siitä ollenkaan yli?
Herajoen päätän kuitenkin ylittää vaijeria apuna käyttäen. Alushousutkin kastui mutta rinkka säästyi onneksi kuivana.


Herajoen ylityskohta



Joen ylityksen jälkeen ei ollutkaan pitkään matka Rykiniemen leirintäalueelle Pielisen hiekkarannalle.
Vaatteet alkoi olla olla märkänä niitä alushousuja myöten, joten päätin pystyttää teltan ja puin kuivia vaatteita päälle ja kömmin makuupussiin pitämään sadetta. Olihan nuo edellisen yön unet jääneet suht lyhyiksi, joten lepo tuli tarpeeseen. Reissun  toisen yön nukuin sateisella hiekkarannalla.



Vaelluksen toiselle päivällä klometrejä ei tullut kuin 8 mutta unta tunteina huomattavasti enemmän, joten valmiina olin kolmannen päivän koitokseen , kun aamu valkeni aurinkoisena.



13.6 Oikaisenko ja ohitan vaarat?



Kun Pielisen rannat hiekat olivat karisseet kenkien pohjista Hirvivaaralle nousussa sain vielä ihailla Vesivaaran profiilia. 



Suopellon laavulla oli sitten sopiva ajankohta lounastauolle, mutta mistäs sitä vettä saikaan?


Läheisestä suolammesta vettä ei saanut. Kolilta ostamassani kartasta löytyi kaivon merkki. Matkaa sinne näytti olevan noin puoli kilometriä eteenpäin. Elikkä vastapäivään kierrosta tekeviä se palvelee hyvin, mutta minulle siitä tulisi kilometrin pisto. Vettä oli saatava ja hakemaan sitä oli lähdettävä. Kirkasvetinen puro tuli vastaan käveltyäni jonkun sata metriä ja se vesi kelpasi oikein hyvin.


Aterian ja kahvin jälkeen oli mukava köllähtää laavun olkisäkeille pitkäkseen. Kylläpäs se noin viiden kilometrin patikointi Rykiniemestä oli jo tehnyt raukean olon. 

Seuraava etappi olisi Herajärven eteläpään laavu noin 7 kilometrin päässä. Polku kiertelee sinne viiden varan kautta ja luvassa oli hienoja kaukomaisemia. 
Olin juuri tekemässä lähtöä , kun paikalle tuli reitin huoltomies. Jutusteltin siinä reitistä ja sen vaativuudesta. Mies sanoi, että seuraavat vaarat voi jättää väliin kun kävelee ennen Pesävaaraa tulevaa metsäautotietä suoraan Eteläpäähän. Houkutteleva ajatus, kun ottaa huomioon, että olin vähän hidastellut reitillä sen yhden sadepäivän aikana. Mutta mahdollisten hienojen maisemien missaaminen arvelutti.. Ja toisaalta myös kun reitillä ollaan niin mitä sitä oikomaan.
Jätin mahdollisen oikomisen vielä harkintaan ja suuntasin kohti Kolinvaaraa. 100 metriä kapuamista ylöspäin ja huikaisevat näköalat avautuivat Herajärven toiselle puolelle, sinnehän sitä olin matkalla. 



Maiseman suunta on luoteeseen ja näkymän vaarat ovat luultavasti Herajärven länsipuolen Kolinvaara ja kauempana noin kymmenen kilometriä linnuntieä näkyy Ryläys.






Matkan varrella oli usein reheviä lehtoja ja puroja.
Tämä kaunokainen löytyy Takavaaran luonnonsuojelualueen tuntumasta


                           



Nyt ollaan jo aika lähellä Herajärven eteläpäätä ja reissun puoltaväliä.




Valtavan kokoinen Eteläpään laavu Kuikkipuron varrella olisi oiva yöpymispaikka.mutta hyttysiä on tänä kesänä siinä määrin paljon , että lähdin jatkamaan aterioinnin  jälkeen matkaan. 



Kuikkipuro

Kuikkipuro on vuolas joki. Ikävä kyllä täällä on metsäkoneet käyneet jättämässä jälkeensä melkoiset hakkuu raiskiot. 

Sopiva yöpaikka löytyi Ahvenlammen rannalla sijaitsevan varaustuvan läheltä. Oikein mukava paikka telttailla.
Reissun kolmantena päivänä urakoin 15 kilometrin pätkän, joten olin kirinyt sadepäivän hidastelun kiinni,
vaikkei minulla mitään ehdotonta aikarajaa perille saapumiseen Kolille ollutkaan.


14.6. Neljän hikisen vaelluspäivän jälkeen saunaan!


Aamu sarasti aurinkoisena. Varaustuvassa ei ollut ketään, joten voin valmistaa aamupalan pihapiirissä olevalla pöydällä. Ei tarvinnut kyykkiä teltassa. Seurava etappi olisi Kiviniemi, siellä olisi Kontiolahden kunnan ylläpitämä sauna retkeilijöille. Jospa pääsisi löylyihin. Se olisi mukavaa tässä vaiheessa reissua.

Lounasta olin ajatellut syödä Huuhkajavaaran tulipaikalla, joka ei varsinaisesti kuulunut virallisen reitin varustuksiin. Mutta kun veden hankinta näytti jokseenkin vaaralliselta touhulta liman varmistusköysiä, niin päätin jatkaa matkaa kuivamuonan ja kenttäpullon vesivaran turvin Kiviniemeen.

veden nouto lammesta tätä reittiä pitkin näytti turhan vaivalloiselta

Puolen päivän jälkeen saavuin Kiviniemeen. Rannassa on kaksipuoleinen laavu eli kotos vapaasti kaikkien käytettävissä.
Herajärven rannalla katselin luoteessa näkyvää vaaraa. Siinä suunnassa on Mäkrä, vaelluksen päätepiste. En tosin aikonut mennä sinne vettä vaan polkuja pitkin!






Ensin kuitenkin sauna lämpiämään. Sillä välin kun se valmistuu, niin ehdin sopivasti pitämään lounastauon. 
Edelleenkin saan touhuilla ihan yksinäni, vaikkei minulla mitään saunaseuraakaan vastaan olisi ollut. 
Tänään oli tullut ensimmäinen vaeltaja vastaan kolmeen päivään! Saa nähdä onko lähempänä Kolia enemmän kulkijoita?


Kontiolahden kunnan ylläpitämä sauna retkeilijöille.



Matka jatkuu puhtaana, ravittuna ja mieli vireänä kohti Ryläyksen vaaraa.. Ajatuksena  on löytää ennen sitä jokin telttapaikka yöksi.

Heräjärven länsipuolen Kolinvaaralta avautui mukavat näkoalat järven toiselle puolelle. Siellä oli Vesivaara, jolta olin 2 päivää sitten katsellut tälle puolelle järveä.






Vettä pulloihin Pusonjoesta.





Jotta tuolle Sammakkovaaralle pääsee, niin tätyy käydä ottamassa vauhtia laakson pohjalta eli Sammakkouurosta.





Herajärvi on sen verran pitkä järvi , ettei sitä saa mahtumaan yhteen kuvaan.





Polun varrelta näkyy jo järven pohjoispään vaaroja: Mäkrä, sinne sitten huomenna.




Kivi on keikkunut pienemmän kiilaamana tuhansia vuosia , jääkaudesta asti!




Ryläykselle on noustu. Sopivaa yöpaikkaa ei matkan varrelta sattunut silmään, joten yövyin kodan tuntumassa. Tilavassa kodassakin olisi toki voinut yöpyä, mutta olisin sinne varmaankin joutunut pystyttämään teltan itikoiden pitämiseksi loitolla. Matkan neljäntenä päivänä kilometrejä kertyi 15.     




15.6. Aamiainen näkoalalla, kiitos.





Aamiaista nousin nauttimaan Ryläyksen korkeimmalle kohdalle, eikä naköalasssa ollut valittamista, olinhan noin 200 metriä horisontissa näkyvää Pielistä ylempänä.
Ainoa huolenaihe olivat pienet lentävät öttiäiset joita kieppui naamani edessä kohtalaisesta tuulenvireestä huolimatta. Mutta kai olin heille syätäväksi kelpaamatonta koskapa jättivät minut rauhaa.
Kävin vielä Ryläyksen näköalatornilla ja kuuluisalla kiviputouksella ennenkuin jatkoin matkaa kohti Kolin vaaroja.




Vaaralta alas pitkin kiviputousta ei ehkä ole ihan paras mahdollinen reittivalinta, joten alan kiltisti laputtaa eteenpäin pitkin polkua.


          .

Koska kiersin reittiä myötäpäivään Mörkölammen lähteen löytäminen tietti jonkin verran päänvaivaa vaikka  sinne vievä polku olikin näämmäs hyvin merkattu. Etsin ko. lähdettä nimittäin jo ennen kuin sitten törmäsin tähän viittaan




Lakka kukkii Mörkölammen ympäristössä


Loppumatka taittui helppoja polkuja pitkin. ja olin kohta puolenpäivän jälkeen Kolin P2-parkkipaikallla, jonne olin autoni jättänyt. Viimeiselle päivällä kilometrejä jäi vain 9, johon sisältyy pistomatka aamiaispaikalle Ryläyksen huipulle.


"Jäläki kommentit"


Herajärven kierros ( kokonaisuutenaan 61 kilometriä kertyi minun GPS:ään ) on takanapäin.
Reitti on vaativa, koska joka päivälle kertyy nousuja satoja metrejä ja alastulotkin ovat vaikeita. 
Niinpä varustuksena pitäväpohjaiset maastokengät ovat välttämättömat. Lisäksi minulla oli omatekemät vaellussauvat, jotka nousuissa ja laskuissa osoittautuivat erinomaisiksi.


Pihlajasta valmistetut vaellussauvat.

tässä vielä muutamamia näytteitä poluista , joita tallailin

nousu Mäkrälle



polku se menee tästäkin

vetisiäkin kohtia poluilla oli

tälläiset polut olivat vähemmistönä




           

9 kommenttia:

  1. Saavuimme samaiselta kierrokselta juuri eilen, tosin kiersimme toiseen suuntaan. Olet saanut matkan varrelta hienoja ja onnistuneita kuvia ja on hauska katsella ja lukea samoista paikoista, joissa on itse juuri käynyt. Blogisi on muutenkin hieno! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta. Ja etenkin noista kehuista! :)
    Hyvä, että viihdyit blogini parissa.

    VastaaPoista
  3. Todella hieno blogi ja mahtavan upeat kuvat! Kiva oli tosiaan katsella niitä etukäteen ja varsinkin oman reisun jälkeen. Ihan koko kierrosta emme tehneet, mutta Ryläys oli hieno, kun vielä aurinkokin alkoi paistaa juuri näkötornista tähyillessä. Soutelu ja saunominen Jeron kämpällä kruunasi illan! t. Laura&Matti

    VastaaPoista
  4. Blogin avulla pääsee palamaan reissun tunnelmiin ja maisemiin.

    Mukava kuulla , että se toimii muillekin.

    terv. kaju


    VastaaPoista
  5. Hieno matkakertomus kuvineen. :)

    VastaaPoista
  6. Tämä oli hyvä selostus. Auttaa oman reissun suunnittelussa. Kauniita kuviakin.

    VastaaPoista
  7. Tämä oli hyvä selostus. Auttaa oman reissun suunnittelussa. Kauniita kuviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kertomuksesta oli hyötyä. Itsekin haen blogeista vinkkejä tuleville retkille.

      Poista