Tervetuloa katsomaan kuvia ja lukemaan retkistäni luontoon.
Sivun amatöörimäisestä toteutuksesta huolimatta toivon siitä olevan apua luonnossa liikkuville ja retkikohteita etsiville
Kommentit, palaute ja kysymykset ovat tervetulleita.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Mokia ja sähläystä

Virheistään kannattaa ottaa opikseen. Tässäpä muutama "virheen " tekemisen paikka , Näistä ainakin on kokemusta.

*Kun pakkaa tavaroita reppuun , niin unohtaa jääkaapissa olevat pakata mukaan.

Siispä kannattaa reppua täyttää tavaralistan mukaan, johon merkkaa rastin sitä mukaan , kun ne on repussa.
Kattavan tavaralistan tekeminen itselläni on tosin vielä kesken.

* Kun olet matkalla autolla retken lähtöpisteeseen, niin olet niin tohkeissasi , että tyydyt vain  vilkaisemaan karttaa, jos ylipäätään olet vaivautunut sellaista hankkimaan. Ja käännyt tietysti väärästä risteyksestä.

Monet luontokohteet ovat todella huonosti tai pienillä viitoilla merkitty tien varteen. Ja ovathan ne myös monen pikkutien  risteyksen takana. Siispä maltti kartanluvussa säästää bensaa ja aikaa.

* Eikä itse kohteestakaan ja reitistä tarvitse kummoista karttaa. Jossain esitteessä oleva summittainen kartta riittää vallan mainiosti. Esim. metsähallituksen vaellusreitit on tosi hyvin merkitty maastoon.
Näin menetellen jonkinlaista sähläystä on melko varmasti tiedossa.

Lyhyellä reitillä tai polulla varmaan pärjää hyvin ilman karttaa. Mutta jo päivän reissulle kannaatta varautua  vaikka netistä tulostetulla kartalla ja kompassilla. Joka tosin minulta nyt puuttuu ja totaalinen eksyminen vain odottaa tapahtumista.

* Ja jos sitten olet päässyt niin pitkälle, että olet vaeltamassa, niin eipä sitten muuta kun reppu selkään ja menoksi. turha sitä on reittiä ja taukopaikkoja sen enempää suunnitella.
Tosin silloin saattaa käydä niin , että  vesi loppuu ja joudut etsimään veden ottopaikkaa. Olihan se kartta mukana?


Kun vettä ei löytynyt, niin varmaan seuraavalla taukopaikalla sitä on .




Sankko! Pakko täällä on vettä olla , mutta missä?




Perhana vesipiste on kuivunut. Onpa kuuma ja sateeton kesä. Ja olisiko tuo ollut edes juomakelpoista.

Mutta paikan nimihän on Nälmänjoki. Missähän se joki mahtaa olla?




Puhdasta, virtaavaa vettä! Nälmänjoki löytyi n. 200 m päästä leiristä.
Itse asiassa olin kulkenut paikan ohi.Mutta ilmeisesti aivoni olivat nestehukan sumentamat, kun en sitä heti muistanut.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Patvinsuon kansallispuisto


Kesäajan retki ei suinkaan suuntautunut etelän maihin

vaan nämä hohtavan puhtaat hiekkarannat sijaitsevat Patvinsuon Kansallispuiston Suomujärvellä

Suomun luontotuvan leirintäalueella. Aurinkoa en malttanut köllähtää ottamaan vaikka lämpötila oli

30 astetta varjossa. Piti päästä repun kanssa kulkemaan. Pahaksi on vaellusinto päässyt.

Tosin puolustukseksi sanottakoon , että oli tosi mukavaa pulahtaa veteen kun saavuin Patvinkierrokselta.




Leirintäaluekin oli siisti ja ihmiset ystävällisiä (ilmeisiä luonto ihmisiä)!

Johtuen varmaankin heinäkuun helteistä telttoja oli aika paljon. Ja minulla herkkäunisella oli vaikeuksia

nukkumisessa huolimatta edellisen päivän yli 20 km vaelluksesta.

Nimittäin kaikki telttailijat eivät näyttäneet olevan patikoinnin uuvuttamia ja kovaääninen kailatus leiripöytien

äärestä kantautui telttaan asti. Siinä kun tuo äänieristys on tunnetusti huono. Aamulla kello 5 taas heräsin

jonkun kuorsaukseen, eikä se joku ollut minun teltassa.

 Uusi tellani on muuten tuo vihreä Vaude Power Lizard (siitä sitten myöhemmin).

Pistän tuohon nyt kuvat Mäntypolulta (4,5 km), joka lähtee aivan Suomun luontotuvan nurkalta.

Kuvat eivät titenkään kykene välittämään niitä mahtavia kokemuksia jotka saa vain itse kävelemällä siellä.

Missään en ole nähnyt niin pienellä alueella yhtä paljon suuria petäjiä, pahkoja ja keloja.







Päätän raporttini tähän. Olo on tyhjä, mutta onnellinen. Palaan kertomaan Patvinkierrosta kunhan kerkiän sitä työstämään. Olihan sillä pituutta liki 30 km.
Patvinkierron kertomukseeni pääset tästä