Kesäajan retki ei suinkaan suuntautunut etelän maihin
vaan nämä hohtavan puhtaat hiekkarannat sijaitsevat Patvinsuon Kansallispuiston Suomujärvellä
Suomun luontotuvan leirintäalueella. Aurinkoa en malttanut köllähtää ottamaan vaikka lämpötila oli
30 astetta varjossa. Piti päästä repun kanssa kulkemaan. Pahaksi on vaellusinto päässyt.
Tosin puolustukseksi sanottakoon , että oli tosi mukavaa pulahtaa veteen kun saavuin Patvinkierrokselta.
Leirintäaluekin oli siisti ja ihmiset ystävällisiä (ilmeisiä luonto ihmisiä)!
Johtuen varmaankin heinäkuun helteistä telttoja oli aika paljon. Ja minulla herkkäunisella oli vaikeuksia
nukkumisessa huolimatta edellisen päivän yli 20 km vaelluksesta.
Nimittäin kaikki telttailijat eivät näyttäneet olevan patikoinnin uuvuttamia ja kovaääninen kailatus leiripöytien
äärestä kantautui telttaan asti. Siinä kun tuo äänieristys on tunnetusti huono. Aamulla kello 5 taas heräsin
jonkun kuorsaukseen, eikä se joku ollut minun teltassa.
Uusi tellani on muuten tuo vihreä Vaude Power Lizard (siitä sitten myöhemmin).
Pistän tuohon nyt kuvat Mäntypolulta (4,5 km), joka lähtee aivan Suomun luontotuvan nurkalta.
Kuvat eivät titenkään kykene välittämään niitä mahtavia kokemuksia jotka saa vain itse kävelemällä siellä.
Missään en ole nähnyt niin pienellä alueella yhtä paljon suuria petäjiä, pahkoja ja keloja.
Päätän raporttini tähän. Olo on tyhjä, mutta onnellinen. Palaan kertomaan Patvinkierrosta kunhan kerkiän sitä työstämään. Olihan sillä pituutta liki 30 km.
Patvinkierron kertomukseeni pääset tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti