 | |||||
| liki 30 vuotta palvellut Helkama Kulkuri |
Varustelu asioissa olen aika laiska. Uusia hankin vain tarpeeseen, kun entisissä alkaa olla huomattavia puutteita tai jos minulla ei kyseistä välinettä/varustetta ole lainkaan.
Nyt onkin mietinnässä kevyen vaellusteltan hankinta, kun tuota yöpymissuojaa ei minulla satu olemaan ollenkaa. Olen nimittäin muutaman yön retkilläni nukkunut aina laavuilla tai autiotuvissa.
Takaisin otsikon asiaan eli pyöräretkeen:
Nykyisinhän metsät on tehty teitä täyteen puutavaran kuljetusta varten. Liekö hyvä vai huono asia, en tiedä.
Joka tapauksessa aioin hyödyntää niitä. Sainkin ajella monta kilometriä niin ettei asutuksesta näkynyt merkkejä. Pyäräillessähän on se hyvä puoli, että silloin voi aistiin luonnon ja sen äänet. Näin alkukesästä kuului miltei taukoamaton linnunlaulu.
Lepotauko tien varressa. Kuusikin herännyt kasvuun kylmän ja pitkän talven jälkeen. Siitäpä saisikin oivaa yskänlääkettä. Pistäis muutaman kerkän teepannuun...
.
Isomman tien varressa oli komeita voikukkapeltoja ja tuomia täydessä loistossaan ja tuoksussaan.
Itse otin keväällä teiden sulattua mummolan makasiinista isäni vanhan Kulkurin vielä vuosien jälkeen täydellisessä kunnossa ja onpa sillä tullut taitettua jo viimeviikolla yksi 60 kilometrin pyörämatka samaisen merkin muutamanvuoden ikäisellä hybridillä ajon jälkeen on "maantiekiitäjällä" (kuten pikkusisarukset sitä nimittävät)ajaminen ollut varsin nautinnolista. Ja omakin pyöräily harrastus tulee varmasti kehittymään. Mukavia pyöräretkiä uskollisen kulkupelin kyydissä!
VastaaPoistakiitos kommentista.
VastaaPoistaHmm, "maantiekiitäjä", mainio lempinimi tälle merkille. Saanen käyttää sitä ja terveisiä nimen keksijälle.