Karhunkierros

Kitkajokea Karhunkierroksen varrelta

Suomen tunnetuimpiin retkeilykohteisiin kuuluva Karhunkierros on jäänyt vielä minulta kokematta.
Tämä nähtävyyshän olisi sopivan tilaisuuden tullen ehdottomasti käytävä katsomassa.
Nyt kun kesäloma osui kesäkuun alkuun ja säätilakin näytti kelvolliselta niin retkikohde oli päätetty.

Tämä Suomen suosituin vaellusreitti sijaitsee Kuusamossa (ja osin Lapin maakunnan puolella) . Ihan lenkkiinhän tätä kierrosta ei pysty tai ainakaan kannata patikoida, vaan yksi pätkä mennään ajoneuvon kyydissä.                           ( esim. karhunkierrosbussi )

Reitin lähtöpisteet sijaitsee Hautajärven luontokeskuksella Lapissa tai Sallan tien varressa Ristikallion parkkialueelta ja reitti päätyy Rukan laskettelukeskukseen. Toki reitin voi patikoida myös toisinpäin, eli lähteä Rukalta kohti pohjoista.
Pisimmillään reitille tulee virallisesti Hautajärveltä lähdettäessä pituutta 80 ja Ristikalliolta 70 kilometriä.
Lyhyempää patikkareissua halajavat pääsevät nauttimaan sen riemuista lähtemällä joko Oulangan luontokeskuksesta tai Juumasta, josta voi valita myös minireitin Pienen Karhunkierroksen.
Myös muut päiväreitit ovat mahdollisia. (katso http://www.luontoon.fi/oulanka/reitit )
Autollakin pääsee lähelle mainioita päiväretkikohteita, kuten http://retkipaikka.fi/vapaa/kesapaiva-oulankajoen-hiekkarannoilla-kuusamossa/ .
Itse olen haaveillut helpohkosta kanoottireissusta Oulankajoella.
(esim.tälläisesta http://retkipaikka.fi/vapaa/oulankajoen-houkutus/


Oulangan kansallispuiston upea ja vaihteleva luonto houkuttelee runsaasti kävijöitä. Vuoden 2014 kävijätutkimuksen  mukaan 175000 kävijää vuodessa ja he jättävät alueelle 16.9 miljoonaa euroa.
Kaikki nämä eivät tietenkään kävele karhunpolkua kokonaan, mutta runsaasti sielläkin on liikkujia.
Vilkkainta aikaa Karhunkierroksella on heinä-elokuu.

Kuinka paljon Karhunkierroksen kulkemiseen tarvitsee aikaa?

Tähän kysymykseen olisi tietenkin hyvä saada jonkinlainen arvio muodostettua.  Olisin yksin reissussa, joten ei tarvitsisi arvioida kuin oma keskimääräinen päivämatka. Mutta sekään ei ole kovin helposti tehtävissä koska edellisen vaelluksen polvikipuilu oli muistissa ja pahimmillaan tämä saattaisi hankaloittaa matkantekoa tuntuvasti. Ja mitenkähän on tuon fyysisen kunnon laita, kun se rakentuu lyhyiden kävelylenkkien varaan.

Karhunkierroksellahan kuljetaan merkityillä poluilla ja jokien ylitykset menee riippusiltoja pitkin, joten matka edennee suhteellisen joutuisasti. En kuitenkaan halunnut kiirehtiä noissa komeissa maisemissa , joten päivämatkaksi arvioin varovaisesti 13 kilometriä. Lähtöpaikaksi valisin myös tuon lyhyemmän reittivalinnan eli Ristikallion lähtöpaikan Sallan tien varressa. Näin saan kokonaisajaksi 5,4 päivää. Siihen kun vielä vähän varmuuskerrointa Valtavaaran nousujen takia niin kuudessa päivässä pitäisin selvitä reitistä.
http://www.luontoon.fi/karhunkierros/vaativuus sivun mukaan reitin kulkemiseen menee 5-6,5 päivää. Sehän täsmääkin aika hyvin tuohon omaan arvioon. Näin siis teoriassa ja nähtäväksi jää kuinka käy käytannössä?

Tässä muutama video, josta voit nähdä mitenkä reitin selvittää ripsakasti kun kuntoa riittää ja kun rinkkaa ei kanna mukana painolastina, eikä  maisemia  turhaan jää töllistelemään.

Karhunkierros 24 tunnissa

Karhunkierros edestakaisin 160km 29 tunnissa

Noita paremmaksi (nopeammaksi) en aio koettaa. Kuten heilläkin, niin myös minulla tärkeintä  on "itsensä voittaminen".  Hyvä yritys siitäkin huolimatta, että jossakin takaraivossa on se ajatus, että selviänköhän minä?

Oulangan kansallispuistoa  esittelevältä sivustolta löytyy myös Karhunkierroksesta kartta johon tuvat ja laavut on merkitty välimatkoineen.

Otin mukaan vastaavan painetun isokokoisen version. Omalta koneelta  tulostettuna siitä tulee pajon suttuisampi. Lisäksi tulostelin mukaan kansalaisen karttapaikasta nipun karttalehtiä.

Karhunkierros kesäkuussa

1. päivä Karhunkierrosta: Sallantien P-paikka (Ristikallio) - Taivalköngäs

Jätän auton Talvijärven parkkipaikalle hyppyrimäkien tuntumaan.
Liukuportaita pitkin pääsen kätevästi Rukan kävelykeskukseen. Aikaa on vielä nauttia kokis ennenkuin Karhunkierrosbussin iltapäivävuoro klo 14,35 lähtisi.

Noin puolen tunnin matkan jälkeen bussikuski kaartaa Sallantien varressa olevalle Ristikallion parkkipaikalle. Patikointi Karhunkierroksella voi alkaa.

Alkumatkaa polku menee haukkuuaukiota pitkin. Onneksi pian pääsen jo Kansallispuiston puolelle.

Rinkkaa reissulle pakatessa olin kovasti miettinyt mitkä tavarat olisivat tarpeellisia tälle reissulle.
Majoituspaikkoja olisi runsaasti reitin varrella, mutta olin kuitenkin päätynyt ottamaan teltan mukaan
koska majoitus kovin täydessä tuvasssa ei nyt tuntunut kovin houkuttelevalta. Sadetakin ja -housut olin myös jättänyt pois, koska sadetta oli luvassa vain kuuroina joillekin päiville. Rinkan loppupainoksi tuli siedettävä 16kg plus tarpeellinen juomavesi.
Siitä huolimatta jalat olivat sitä mieltä, että hyväkuntoista polkuakin pitkin pitää edetä hissukseen muuten lonkissa tuntuu.

Ilmeisesti poro on päätynyt ravintoketjun osaksi. Muuta siitä ei ollut jäänyt kuin muutama karvatuppo.

Ristikalliolta avautui komeat näköalat.

Ristikallion autiotuvalla nautin päivällisen. Hyvin maistui, olihan kello jo ilta kuuden paikkeilla.
Tupa oli aivan tyhjä ja olisi ollut erinomainen yöpaikka mutta minun piti vielä tänä ensimmäisenä päivänä saaada enemmän kilometrejä kuljettua ja kun intoakin riitti niin matka jatkuu kohti Taivalköngästä.

Vielä viimeinen vilkaisu Ristikallioihin.

Saavuin Taivalkongäälle myöhään illalla. Tupa ja telttailualuekin olivat aika täynnä, mutta teltalle löytyi silti oikein hyvä paikka vieläpä huikealla näköalalla.
Ensimmäiselle päivälle matkaa kertyi kartan mukaan 9 kilometriä ja aikaa kului noin 6 tuntia sisältäen muutaman pidemmän ruokatauon. Maasto oli helppokulkuista mutta vauhti ei ollut kovin kummoinen. Tämä johtui siitä, että "jalat eivät vaan toimineet" urheilutermeillä ilmaistuna.

2. päivä Karhunkierrrosta: Taivalköngäs - Ansakämppä

Taivalköngään tupa

Aamulla matka jatkuu klo 9 tietämissä kohti Oulangan luontokeskusta.

Taivalköngään riippusilta

Karhunkierros 

Runsulammen nuotiopaikalta katselin poroja 

Runsulammen nuotiopaikan tuntumassa nautin lounaan. Seurana olivat joen toisella puolella tulvaniityllä aterioivat porot.

Karhunpolun sivussa näin jotain mielenkiintoista. Pitihän se käydä katsomassa. Vanha heinälato ja  50 vuotta vanhat kaiverrukset hirressä. Olisikohan löytynyt vielä vanhempia?

Oulanganjoki ylitetään vähän jämerämpää siltaa pitkin.

Munkkikahvien jälkeen matka jatkuu Kiutaköngäälle.

Oulankajoki, Kiutaköngäs

Oulankajoki, Kiutaköngäs

Oulankajoen mutkia

Kello 16 paikkeilla saavuin Ansakämpälle. Nuotiopaikka oli täynnä porukkaa joten päätin valmistaa päivällisen trangialla joen rannalla. Paikka näytti myös sopivan teltalle, joten yöpaikka oli päätetty.
Toisella päivällä matkaa kertyi 17 km ja aikaa kului n. 7 tuntia sisältäen kaksi ruokataukoa. Tänään polut olivat helppoja ja jalatkin tuntuivat toimivan paremmin.

3.päivä Karhunkierrosta: Ansakämppä - Siilastupa

Karhunkierroksen ehkä vetisemmät polut

Starttasin aamulla kohti Jussintupaa. Alkumatkan polut olivat kuin hyvin hoidettua lenkkipolkua kuivassa kankasmaastossa mutta matkan edetessä tulivat myös vetisemmät olosuhteet vastaan.
Tilannetta ei yhtään helpottanut se , että yöllä oli satanut vettä.

Karhunkierros puolessavälissä

Karhunkierroksen puolenmatkan kilometritolppa. Varmaan monet ovat kiertäneet ja tanssineet tolpan ympäri, niin hyvin maa oli tampattu.

Pysähdyin katsomaan kuukkelipariskuntaa ja tarjosin pähkinöitä.  Eivät tulleet kädestä syömään.

Jussinkämpällä vietin lounastaukoa. Siellä olivat myös kuivattelemassa varusteitaan eilen illalla Ansakämpältä yöselkään lähteneet kolme vaeltajaa. Oli ollut ilmeisen huono ajatus, koska yöllä alkoi sataa ja polku ei ollut ihan mukavinta kulkea. Näitä yöllä kulkijoita on yllättävän paljon näin keskiyön aurinkon aikaan. Pitäisiköhän joskus kokeilla kuivissa olosuhteissa?

Jussinkämpältä laskeudutaan Kitkajoelle. Jyrkimmässä kohtaa tätä helpottavat portaat.

Karhunkierroksella on hyvät opastaulut

 Kitkajoen varressa on runsaasti mahdollisuuksia yöpyä. Ensimmäisenä vastaan tulee Ylikota.
Tänä päivänä matka on taittunut mukavasti, tähän mennessä 12 km takana 7 tunnissa, sisältäen yhden ruokatauon. Nyt jatkan Kitkajokea seurailevaa polkua kohti Siilastupaa, jonne on vielä 10 km. Jaksankohan sinne asti vai majoitunko välillä jonkin laavun tuntumaan?

Ylikota Kitkajoen varressa

Kitkajoen upeita maisemia

Polku seurailee aivan joen viertä

alkukesän luontoa parhaimmillaan Karhunkierroksella

ei passaa horjahtaa tässäkään kohtaan

Pieni Karhunkierros

Saavun Pienen Karhunkierroksen polulle. Olin jo aiemmin päättänyt, että kierrän  sen Siilastuvan kautta. Mutta ensin vastaan tulee Harrisuvannon laavu ja on päivällisen aika onhan kello jo 18.
Tukevan aterian jälkeen harkinnassa oli, että jatkaako Siilastuvalle yöksi, jonne matkaa oli vielä yli 4 km vai jäädäkö laavulle yöksi. Ainakaan vielä muita yöpyjiä laavulle ei ilmoittautunut. Siilastupa olisi varmaankin aika täynnä sen verran kulkijoita oli päivän mittaan ollut sinne päin menossa. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa koska minulla oli varalla tuo telttamajoitus ja voimiakin tuntui vielä olevan jäljellä.

Harrisuvannon riippusilta

Kitkajokea

makuupussin tuuletus aamulla

Siilastuvalle saavun myöhään illalla. Olipa viimeiset kilometrit vaikeita. Se ei johtunut siitä, että maasto olisi ollut erityisemmin vaikeakulkuista päinvastoin helppoa se oli paitsi yksi nousu. Vaikeus johtui siitä, että olin vain niin väsynyt. Päivän aikaan kilometrejä oli kuitenkin kertynyt yhteensä yli 20. Päätin majoittua tupaan kun sinne hyvin mahtui. Vielä ilta 10 maissakaan siellä ei ollut kuin muutama yöpyjä. Niin se polkujen porukka vaan jonnekin hajaantuu.
Yöllä tupaan saapui vielä muutama kulkija, jotka tosin eivät malttaneet levätä kovinkaan kauan kun jo aamuvarhain jatkoivat matkaa. Heidän lähdettyä tuvan laverille tuli uusia nukkijia. Tupa oli siis sittenkin aika lailla täynnä yön ajan.

 Siilastuvalta on komea näköala suoraan Jyrävän köngääseen  (köngäs= jyrkkäputouksinen koski, jota pitkin ei voi laskea veneellä,Wikipedia). Se on yksi Suomen suurimmista vesiputouksista, pudotus 9 metriä, eikä jäädy kovimpinakaan pakkastalvina.
Jyrävän lasku kajaakilla 

Jyrävä,Oulangan luonnonpuisto

4.päivä Karhunkierrosta: Siilastupa - Ison Kuikkalammen laavu

Jatkan Karhunkierrosta kohti Rukaa. Seuraava etappi olisi Porontimajoen autiotupa.
Oulangan kansallispuisto jää taakse ja matka jatkuu talousmetsissä kulkevia polkuja pitkin.

Matka Karhunkierrosta Siilastuvalle ja Jyrävän köngäälle oli ollut yhtä hengeäsalpaavien luontonäkymien tykitystä ajoittain vaikeassakin maastossa etenemällä, joten helppokulkuisemmat maastot "perusmaisemilla" eivät haitanneet yhtään.

montako keltaista täplää näet kuvassa

Karhunkierros on merkitty hyvin maastoon. Keltaisia täpliä on tiheään eikä risteäville poluille helposti hairahdu. Tosin sekin kerran pääsi  tapahtumaan, kun Porontimajoen jälkeisessä maastossa polku oli linjattu uudestaan ja harhapolku oli hyvin ottava. Tosin tämä polku hiipui pian suolle ja palasin takaisin oikealle reitille. Opiksi kuitenkin, että kartta kannattaa olla mukana eksymisen varalta.

Porontimajoki

Majoitustilaa  myllytuvassa ja autiotuvassa on yhteensä 10 henkilölle ja lisäksi laavu ja keittokatos.

Valtavaara ja Konttainen

Konttainen vasemmalla ja Iso Kumpuvaara oikealla

Kaksi vaeltajaa neuvoivat, että lähellä olisi hyvä näköalapaikka.
Jonkunlaista polkua seuraillen vajaa 700 metriä länteenpäin ja kalliolta avautuu hieno näköala.
Maisemassa tunnistan jonomaisen  Valtavaaran ja teräväpiirteisen Konttaisen. Kotona kartasta paljastuu, että äärimmäisenä oikealla näkyvä vaara on Iso Kumpuvaara jonka kautta Karhunkierroksen polku kulkee kohti noita toisia vaaroja.
Niitä kohti siis matka jatkukoon. Ensin kuitenkin noustaan Vattuvaaralle portaita pitkin. (Karhunkierroksen polun linjausta on tässä kohti muutettu). Tältäkin vaaralta avautuu hyviä näköaloja. Puolentoista tunnin talsimisen jälkeen saavunkin Iso Kuikkalammen laavulle, jonka telttapaikalle olisi tarkoitus jäädä yöksi. Tälle päivälle matkaa kertyi 12 kilometriä helppoa maastoa, joten voimia säästyi huomiselle vaarojen nousuille.

Iso Kuikkalampi

5. päivä Karhunkierrrosta: Iso Kuikkalampi - Ruka

Iso Kuikkalammen rannalla yö sujui rauhallisesti. Tosin yöuni oli hieman levotonta. Liekkö johtunut lämpöisestä ja valoisasta kesäyöstä vai retkeni viimeisen päivän odotuksen aiheuttamasta "kutinasta".

Matka jatkuu kohti Konttaista ja Valtavaaraa. Ensin polku kuitenkin johdattelee Iso Kumpuvaaran laelle, josta avautuukin mielenkiintoisia pilkahduksia tulevista kohteista.

edessä Konttainen ja sen takana Valtavaara ja Ruka

Edessä Konttaiselle kapuaminen, nousua vajaa 100 metriä.

Näkymä Konttaiselta: pitkänomaisen Valtavaaran  päässä näkyy laskettelukeskus  Ruka

Konttaiselta avauu laajat näköalat. Vaatimattoman kuvaustaitoni ja välineistön takia armahdan katsojia enemmiltä maisemakuvilta ja ohjaan teidät paremmalle katsontapaikalle:
http://seitakuvia.blogspot.fi/search/label/Konttainen

Vaaralta laskeutuminen on aina miltei yhtä raskasta kuin sinne kapuaminen.  Ja kun olen saapunut Konttaisen parkkipaikalle alkaakin sitten yli 100 metrin nousu Valtavaaralle, joka ei ole ainoastaan Kuusamon korkein vaara, vaan varmaankin myös pisin ( 4,5 kilometriä).

Apuna nousuissa ovat rappuset ja köydet, kontata ei tarvitse.

näkymä Valtavaaralta kohti Konttaista

Välillä laaksoissa kulkee kuin satumetsissä.

Valtavaara

Palovartian maja häämöttää edessä Valtavaaran korkeimmalla, puuttomalla laella.

Enää sitä ei käytetä metsäpalojen vartiointiin vaan se toimii retkeläisten päivätupana.

Ja tarpeeseen tämä suojapaikka tulikin , kun mökkiä lähestyessä raju ukkoskuuro salamoineen nousi päälle. Sadetta tuli tuulen kanssa niin, että tunnelma oli kuin tunturissa ikään. Kiirehtimällä tupaan säästyi pahemmalta kastumiselta. Tuvassa olikin jo sadetta pitämässä nuori pariskunta, jotka kertoivat patikoineensa koko Karhunkierroksen. Nuori mies kertoi hankkineensa kuntopohjan sohvalla makoilemalla ja oli ilmeisen ylpeä saavutuksestaan patikkaurakoinnin lähestyessä loppuaan. 

Matkan jatkuesssa kohti Rukaa ohitan  Valtavaaran lammen laavun. 

Sitten alkaakin vielä viimeinen nousu (yli 100metriä) Rukatunturille pitkin serpentiinipolkua.

Viidennelle päivälle matkaa kertyi noin 12 kilometriä, ja perillä Rukan kylässä olin hyvissä ajoin iltapäivällä. Edellisenkin päivän lyhyehkö päivämarssi säästi voimia tämän päivän vaarojen nousuille niin, etteivät nuo nousut niin pahoilta tuntuneet kuin olin odottanut. Rinkkakin oli keventynyt ruuista, joten jalkakin nousi kevyemmin. Paljon tiukemmalle oli ottanut kolmannen päivän yli 20 kilometrin päivämatka.

Kaikkinensa Karhunkierros on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja siitä on sanottu , että se soveltuu myös ensikertalaisille. Pohjalla on hyvä olla muutama pidempi päivävaellus, niin oma kuntotaso on selvillä. Minä lisäisin tuohon vielä sen , että kun Karhunkierroksesta selviytyy, niin sitten voi hyvin kokeilla vaellusta pohjoisen Suomen tuntureilla. Sen verran vaativa se on.

Karhunkierros on myös mainio reitti sen suhteen, että siitä voi valita myös lyhyempiä pätkiä kuljettavaksi. Vaelluksen voi myös keskeyttää useammassakin kohdin ja tilata taksin, jos haaveri tai kunto sitä vaatii. Muutaman risteävän tien kohdalla nimittäin on kylttejä , joissa on paikan osoite ja taksinumero. Luulen, että useimmiten nämä kyltit antavat vaeltajalle vaan lisäpuhtia ärräpäiden saattelemana. prrr... minä en ainakaan...

Yhteenvetona reissusta voin todeta, että se onnistui oikein hyvin. Sää oli suosiollinen ja lämpötila näin kesäkuun toisella viikolla päivällä ehkä 15 asteen tuntumassa ja yölläkään ei ollut lähelläkään pakkaslukemia. Hyttysiäkään en tavannut kuin muutaman. Poluista yhtenä päivänä oli vähän vetisempi pätkä. Lumethan sulivat myöhään tänä vuonna. Olosuhteet kulkijalle olivat siis loistavat!

Karhunkierros olisi mukava päättää kunnon saunomiseen, jota kävin tiedustelemassa Rukan infosta .
Heidän alakerran sauna ei nyt ollut lämpiämässä, joten tyydyin suihkuun. Hyvä näinkin!

p.s. Rajan takana Venäjän puolella sijaitsee Paanajärven kansallispuisto.

                                          Oulanka - Paanajärvi

     
                                          Rajaseudun villi luonto - Paanajärvi